Menu

Lihansyönti meillä ja muualla


Lihansyönti ei ole vähentynyt

Yli 90 prosenttia suomalaisista syö lihaa, ja vain joka kuudestoista ilmoittaa olevansa kasvissyöjä. Moni kertoo vähentäneensä lihansyöntiä, mutta lihan kokonaiskulutus ei Suomessa ole silti vähentynyt viime vuosina. Kotimaisen lihan tuotanto on kylläkin vähentynyt esimerkiksi naudanlihan osalta viime vuosina tilojen lakkautusten myötä, ja muodostunutta vajetta paikataankin tuontilihalla, jota kuitenkin käytetään lähinnä valmisruoissa ja leikkeleissä.

Kasvissyöjien osuus suomalaisista ei ole myöskään kasvanut viime vuosina, vaikka trendeinä onkin monenlaisia ruokavalioita aina raakaruoan syöjistä täysvegaaneihin. Myös kasvisruokapäiviä on kehotettu lisäämään.

Lihansyönti ja kasvissyönti eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja, vaan valtaosa suomalaisista syö tasapuolisesti molempia, noin puolet enemmän kasvispainotteisesti, puolet taas lihapainotteisesti. Molemmissa raaka-aineissa olisi kuitenkin hyvä suosia Suomessa tuotettua ruokaa.

Lihaa maan tavalla

Suomessa syödään eniten sianlihaa, naudanlihaa, siipikarjanlihaa ja lampaanlihaa. Myös hevosenlihaa, poron ja hirvenlihaa sekä peuranlihaa syödään yleisesti sekä meillä että muualla Euroopassa. Punaiseksi lihaksi luokitellaan kaikki muut paitsi siipikarjan liha, joka luokitellaan valkoiseksi lihaksi. Erikoista kyllä, Australiassa ja Yhdysvalloissa myös sianliha luokitellaan valkoiseksi lihaksi, ja punainen liha on vain märehtijöistä saatavaa lihaa.

Eri puolilla maailmaa syödään myös monenlaisen muun eläimen lihaa, ja esimerkiksi inuiitit, jotka asuvat Alaskan itärannikon ja Grönlannin länsirannikon välisellä alueella, käyttävät hylkeen- ja valaanlihaa ruokavalionsa perustana. Myös moneen kulttuuriin saattaa kuulua ravinnon perustana koira tai rotta. Australiassa kengurunliha on tavallisesti käytettyä ruoanlaitossa. Lähi-Idässä kamelit ovat paitsi kulkuvälineitä myös ravinnon lähde, ja norjalaisten sekä japanilaisten ruokavalioon on kuulunut perinteisesti valaanliha.

Jotkin näistä eläinlajeista on nykyään rauhoitettuja, tai länsimaalaisille muuten vain käsittämättömiä syötäväksi. Kulttuurillinen perspektiivi saattaa ajaa miettimään myös omaa lihankulutusta.

Moni on maistanut myös hieman eksoottisempia liharuokia joko Suomessa tai matkoillaan, kuten strutsinlihasta, alligaattorin lihasta, karhun, biisonin tai villisian lihasta tehtyä ruokaa. Eksoottisimmilla eläimillä herkuttelu ei ole kuitenkaan jokaisen suomalaiseen ruokapöytään kuuluvaa hupia.

Kotimainen riista onkin Suomessa valtti turismille, sillä metsistämme kaadetaan vuosittain lukuisia karhuja, hirviä, peuroja ja muuta riistaa, ja myös pohjoisen Suomen poronliha on myös monelle turistille eksoottinen elämys. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaiselle eläimelle on määritelty metsästysluvat, ja niitä on hyvä noudattaa kannan säilyvyyden vuoksi.